| 
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
>> Göran Portin Lakimies lehdessä 8/1998 kirjoittaa artikkelissaan: MILTÄ OIKEUDEN PITÄÄ NÄYTTÄÄ! mm. seuraavasti. ”Euroopan ihmisoikeussopimuksekseen liittyvän yleissopimuksen vahvistamat oikeudet sisältyvät 2-18 artiklaan. Strasbourgin tuomioistuimen eniten soveltama artikla on art. 6. Sen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisessa ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, puhutaan oikeudesta >fair trialiin<. Tuomioistuin on korostanut, ettei riitä, että oikeus toteutuu, täytyy myös näkyä, että oikeus toteutuu. >It is not enough that justice is done, it must also be seen to be done<.
Siteerattuun lauseeseen sisältyy paljon viisautta. Suomen hallitusmuodon 2 §:ssä erotetaan lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta eli hallinto sekä tuomiovalta. Tuomiovaltaa >käyttävät riippumattomat tuomioistuimet<. Miten riippumattomuus toteutetaan, riippuu paljolti tavasta ja perinteestä. Tapa ei ole staattinen vaan muuttuu ajasta toiseen. Periaate tuomioistuimien riippumattomuudesta on kuitenkin pysyvä. Oikeutta hakeva henkilö ei pysty näkemään tuomioistuimeen sisään sen enempää kuin mihinkään muuhun viranomaiseen Hän näkee ulkokuoren. Sen takia on tärkeätä, että näkyvä osa on omiaan herättämään luottamusta.
Ei pidä esim. rakentaa yhteisiä virastotaloja käräjäoikeutta, poliisia ja syyttäjää varten. Jos nämä viranomaiset toimivat saman katon alla kuten usein toimivat lääninverovirasto sekä lääninoikeudet, ne tulevat syytetyn/vastaajan mielessä sulautumaan yhdeksi ja samaksi virkavallaksi. Oikeudenkäytön luotettavuus kärsii olennaisesti, jos oikeutta hakeva ei pysty erottamaan esitutkinnan suorittajaa, oikeudenkäynnin vastapuolena toimivaa viranomaista/virallista syyttäjää ja riippumatonta tuomaria toisistaan.
Tärkeintä tuomiovallan käytössä on tietenkin tuomari, kuten sanotaan 8. tuomarinohjeessa, >Hyvä älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki<.
Esimerkkejä Strasbourgin tuomioistuimen käytännöstä on tähän aiheeseen liittyvissä kysymyksissä voidaan mainita seuraavat tapaukset.
Piersack 1.10.1982 vol. A 53. Erästä rikosasiaa käsiteltäessä W toimi tuomioistuimen puheenjohtajana. Hän oli aikaisemmin ollut syyttäjänvirastossa osastopäällikkönä, jolloin kaksi hänen alaistaan oli valmistellut ko. juttua. Aikaisemmassa virassaan W oli saattanut saada sellaista juttua koskevaa tietoa, jota oli esitetty oikeudenkäynnissä ja alaiset olivat saattaneet keskustella asiasta hänen kanssaan. W:n virka-asema syyttäjävirastossa oli ollut sellainen, että hän oli tuomarina esteellinen riippumatta siitä, oliko hän tosiasiassa ollut yhteydessä syytetyn valmisteluun vai ei.
Lisäksi voidaan mainita Delacourtin ja De Cubberin lisäksi seuraavat tapaukset. Le Compte, Van Leuven ja De Mayere 23.6.1981 vol. A 43, Albert ja Le Compte 10.2.1982. vol. A 58. Gillow 24.11.1986 vol. A 109. Holm 25.11.1993 vol. A 279.
Strasbourgin tuomioistuimen käytännössä voidaan todeta, että jonkin tuomioistuimen riippumattomuus ja puolueettomuus hylkäämisen edellytyksenä on, että asianosaisella on objektiivisiin seikkoihin perustuva legitiiminen, pätevä perustelu epäillä tuomioistuimen riippumattomuutta asiattomista vaikutteista. Subjektiivinen epäily ei riitä.”
Artikkelissaan Göran Portin moittii nykyistä virkamiestoiminnan tiivistettyä yhteistyötä. Hän on aivan oikeassa – enemmän kuin kuvittelemmekaan – Lääninhallitukset ja varsinkin Lääninverovirastot ovat usein samoissa rakennuksissa kuin Hallinto-oikeudet, ja varsinkin lääninoikeudet. Kuinka samoilla käytävillä – lounasruokaloissa – toisiaan tapaavat virkamiehet ovat kykeneviä eriyttämään asemansa ja yhteiset asiat. Ei mitenkään, saman laulun laulajia – saman isännän asianajajia – yhteistyön tiivistämässä ympäristössä. ”Pilatus taipui loppujen lopuksi, ei niinkään kansanjoukon painostukseen vaan huomattuaan, ettei hän ole >>keisarin ystävä<<”: Göran Portin, Lakimies 8/1998 s.1360.
>Oikeusasiamies on 7.11.1996 antamassaan päätöksessä lausunut, että tuomarin esteellisyyttä harkittaessa olennaista on, mitä keskivertokansalainen tiedontasoa edustava oikeudenkäynnin asianosainen katsoo (EOA 7.11.1996 Dnro 2073/4/95)
Ajallisesti lähellä tuota päätöstä Strasbourgin tuomioistuin määritteli kantansa esteellisyysasiassa 10.6.2996 jutussa Puller v. United Kindom (Human right`s reports, vol. 22, Part 5). Syytetyn syyllisyyden vahvistamiseen valanmiehistön jäsenenä oli ollut henkilö, jonka työnantaja oli yleisen
syyttäjän päätodistaja. Edelliset kaikein kaikkiaan liittyvät ohjeistuksellaan myös
tapaukseen Lääninoikeuden sihteeri Hokkanen Marja
|