21. Hallintomenettelyä.
- Hoviväkeä, 21.2 |
|
|
Minulla oli julkinen vihamiessuhde (osallisuusjäävi sekä yleislausekkeeseen perustuva jäävi) edellä mainittuihin henkilöihin, ja oli ilmeistä, että sillä oli myös vaikutus heidän antamiensa lausuntojen sisältöön. Kyynisesti tarkasteltuna voi todeta, että tarkastuskertomus ei voi olla irrallinen kertojastaan. Toivoin, että käsittely sekä todistajien kuuleminen toteutettaisiin riippumattomien asiantuntija todistajien lausuntoihin perustuen. Tämä mahdollistaisi tarkastuskertomuksen sisällön testattavuuden. Objektiiviperiaatteen mukaan tarkastuskertomuksen väitteet sekä laillisuus on hyvän hallintotavan mukaan perustuttava objektiiviseen, puolueettomaan käsittelyyn jonka tavoitteena on turvata yleistä luottamusta hallintotoiminnan asianmukaisuuteen. Oikeusvaltion periaatteena on torjua mielivaltaa, edistää lakien tarkkaa noudattamista sekä luoda oikeusvarmuutta ja lainalaisuutta. Olimme jääviys asiasta 10.8.95 kirjoittaneet vastineissamme mm. seuraavaa: Hallintomenettelylain 10 §:n mukaisia jääviystilanteita on tyypillisesti todettu olevan mm. julkinen vastapuoli- tai vihamiessuhteet (KHO 1980 II 11 ja EOA 1985 s52). Sellainen on käsittääksemme nyt kyseessä. Poliisille jätetyn tutkintapyynnön kohteena olevaa virkamiestä ei missään olosuhteissa voida pitää puolueettomana ainakaan tutkimaan enää samaa asiaa jatkossa. Hallintomenettelylain 11 §:n mukaan virkamies, joka on esteellinen, ei saa edes valmistella asiaa. Tässä tapauksessa Huovinen ja Kuortti olivat ilmiselvästi esteellisiä toimimaan asiassa. He eivät rikokseen (syyttömyysolettamaan liittyvä ihmisoikeusrikkomus ym.) syyllisiksi epäiltynä olisi saanut tehdä varsinaisia tarkastuskertomuksia eivätkä muullakaan tavalla ottaa osaa asian käsittelemiseen. Tehtävään olisi pitänyt nimittää toiset virkamiehet, kuten NTC on asiassa vaatinut. Alustavassa tarkastuskertomuksessa oli edellä sanotun lisäksi muitakin esteellisyyden perustaneita väitteitä. Verotarkastuskertomuksessa tehtiin päätelmiä jotka eivät ole sopusoinnussa normaalin ihmisen hallitseman aistinvaraisuuden kanssa. Puhumattakaan, että tarkastuskertomuksen kieliasu kuvastaisi hyvää hallintotapaa. NTC:n Poliisille jättämästä tutkintapyynnöstä ilmoitettiin maaliskuussa 1995 Hämeen lääninveroviraston johtaja Esko Nikanderille. Ilmoitus sisälsi pyynnön, että lääninverovirasto olisi siirtänyt asian valmistelun toisille - esteettömille virkamiehille. Tämä vaatimus ilmeisesti evättiin - vastausta vaatimukseemme emme saaneet. Lääninveroviraston virkamiehet ovat käsittääksemme toimineet asiassa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. CityLink Oy:n ei suoritettu asianmukaista liikevaihtoverotarkastusta, yhtiön todellinen tila sekä varallisuus jätettiin tutkimatta. Aineistoa tai vastinetta - arkistoidun aineiston sijaintiin - ei Kuusistolta vaivauduttu pyytämään. (Käsittely muistuttaa varsin läheisesti Hämeen lääninveroviraton johtaja Nikanderin toiminta tapaa KY:n ja minun verottamisessa. Aiheesta alaotsikossa: Pos.9 Ajojahti jatkuu, Yrjö Reinikainen/ Ky:n tarkoitushakuinen verotus 1987 ja lopullinen päätös 1996) Moitin myös Kimmo Pörstin osallistumista asiassa todistajana sekä, että hänelle oli annettu verotarkastuskertomus tiedoksi, asiassa oli rikottu verotusasiakirjoihin liittyvää salassapitosääntöjä. Veroasiakirjojen jakelun laajuutta ei ollut mahdollista seurata, mutta kokonaisuudessaan asiakirjojen asianosaissalaisuutta jakelussa ei kunnioitettu. Teosto Ry:ssä oli verotarkastuskertomusta esitelty useille henkilöille, mikä on lainvastaista kuin myös se, että tarkastuskertomus oli luovutettu heidän käyttöönsä. Verotuslain 132 §:n mukaan veron perimistä varten viranomaisille kertyneet asiakirjat ovat salaisia. Sen vuoksi lainkohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja henkilöiden lisäksi vain sillä, jolle asiakirjat kuuluvat, on oikeus saada ne käytettäväkseen ja tietoja niistä. Verotuksessa pääsääntö on, että veroasiakirjat ovat muihin kuin asianosaisiin nähden aina salassa pidettäviä. Verotarkastajan tulee noudattaa virkamiestä koskevia salassapitosäännöksiä. Nämä säännöt sisältyvät lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Verotarkastajalla on myös vaitiolovelvollisuus virkatehtävissään saamista tiedoista, mikä tarkoittaa kieltoa paljastaa tietojaan sivulliselle.
|
|
