Pos.29.6. Kommenttit/ yhteenveto koko vero/oikeusprosessista sekä aineistosta - testaus/testattavuus

29.6.27

View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Marja Hokkanen oli tietoinen esteellisyydestään, mutta ei antanut sille mitään arvoa ja syyllistyi näin virkavirheeseen. Perustuslain 21.1 julistaa vaatimuksia hyvän hallinnon osakysymyksistä, myös perustuslain 124 §:ssä viitataan hyvän hallinnon vaatimuksiin. Objektiiviperiaatteen tavoitteena on myös turvata yleistä luottamusta hallintotoiminnan asianmukaisuuteen >Mäenpää 2001 s.198<.  Hyvään hallintoon kuuluvat myös mm. hallinnon palveluperiaate, virkatoiminnan puolueettomuus ja asian käsittelyn objektiivisuus, jota varmistavat etenkin esteellisyyssäännökset; >Mäenpää 2000 s.274<. Esteellisyyttä arvioitaessa sovelletaan hallintomenettelylain mm. 10–11 §:iä ja hallintomenettelylain esteellisyyssäännöksiä.. Hallintomenettelylain 10.1 §:ssä todetaan esteellisyyden aiheuttamista perusteista mm, ja ne ovat osallisuusjäävi, intressijäävi, edunsaajajäävi, palvelusuhdejäävi, yhteisöjäävi ja yleislausekkeeseen perustuva jäävi. Marja Hokkanen oli solmimansa työsuhteen johdosta palvelusuhteessa Verohallitukseen. Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta, virkavirheen seuraamuksena on virkavastuu. Perustuslain 2.3 §:n sisältämä säännös, jonka mukaan kaikessa virkatoiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Pöytäkirjan laatijana hänen vastuunaan oli objektiivisen ja tosiasioihin perustuvan kertomuksen laatiminen, johonka hänen asemansa verohallituksen virkamiehenä on synnyttänyt perusteeltaan vahvan esteellisyyden, eikä hänen olisi pitänyt tästä johtuen ottaa vastaan lääninoikeuden esittelijän ja pöytäkirjan laatijan tehtävää.

Pöytäkirja on saatettu laatia olemassa olevan käytännön mukaan, kysymysten sanatarkka sisältö sekä vastausten sanatarkka kirjaaminen ei ole pöytäkirjasta todennettavissa mikä antaa mahdollisuuden sisällön muokkaamiseen. Sanatarkat kysymykset kuin myös vastaukset puuttuvat. Kun esittelijä lääninoikeudensihteeri Marja Hokkanen siirtyi verohallituksen palvelukseen - ei hän myöskään toiminut asiaa päätettäessä oikeuden esittelijänä. Tästä syystä hänen olisi virkamiehenä tullut ilmoittaa esteellisyydestään, ennen osallistumistaan oikeuden pöytäkirjan pitäjäksi sekä esittelijäksi.

Pöytäkirjan sisältöön liittyi diskurssi Hgin käräjäoikeudessa: Helsingin Käräjäoikeuden asiassa R 99/9108, Nauha:13 /II, aika 14:30 Kemppainen:              Kysyy puheenjohtajalta, - jos voi todistajan mieleen palauttaa lääninoikeuden lausumia.
Puheenjohtaja:          Voitte kysyä, mutta pöytäkirjoja ei lueta. Harju kertoo, ettei ole pöytäkirjaa, ole olemassa, vaan on osin siteerattu lausuntoja.

Keskustelussa puheenjohtaja sekä asianosaiset: Selviää, ettei todistajan kertomusta ole kirjattu kokonaan (Uudenmaan Lääninoikeuden päätökseen) vaan ne on osin päätöksessä mainittu.

Oikeuden puheenjohtaja Tapio Kortelainen aloitti lomansa kyseisen istunnon jälkeisinä päivinä. Tapio Kortelainen ei enää lomaltaan palannut hoitamaan virkaansa, vaan jäi ilmeisesti "eläkkeelle". Tapio Kortelainen nimitettiin 11.06.1999 seuraavasti: Tasavallan presidentti päätti 11.6.1999 seuraavat nimitykset: klikkaa pos 21.10.a:

Tapio Kortelaisen toiminta asiassa oikeuttaa duupioihin: Mitä Tapio Kortelaisen tehtäviin oikeuden puheenjohtajana kuuluu ja mikä osuus hänellä oli mm. Marja Hokkasen asemaan ja taustaan. Asiassa tulee kyseeseen myös: miksi hän ei osallistunut päätöksentekoon? mitä on esitetty esteeksi? . Lääninoikeuden 29.6.98 klo 10 alkaneen istunnon kokoonpano oli puolittunut. Jäljellä olivat Lääninoikeudentuomarit Mikko Rossi sekä Matti Anttila. "Toisen tuli toimia esittelijänä ja toisen tehdä päätös? " Ei, he kutsuivat päätöstä tekemään Pirkko-Liisa Nurmen kolmanneksi jäseneksi, näin voitiin asia esitellä Matti Anttilan toimesta, ja saada aikaan päätös jonka tekivät siten kaksi suulliseen käsittelyyn osallistunutta lääninoikeuden jäsentä sekä yksi ulkopuolinen. Kuinka prosessissa toteutui Korkeimman hallinto-oikeuden päätös palauttaa verotus; >>suullisen oikeudenkäynnin järjestämisestä<<, sekä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sen puolueettomuudesta ja objektiivisuudesta.

Laadin asiasta Oikeuskanslerille sekä Eduskunnan oikeusasiamiehelle osin saman sisältöisen selvityspyynnön jossa kysyin mahdollisuuksiamme saada menettelyn johdosta hakemaamme, perustuslain 21.2.§ turvaama oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet, joista tärkeimmät ovat oikeus tulla kuulluksi, ja saada perusteltu päätös. Mikä tärkeintä, että viranomaiset muistavat toiminnassaan toimivansa virkavastuulla. Seuraavassa oni oikeuskanslerinvirastolle lähettämäni kirje ja saamani vastaus.