Pyytämäni
lausunto sisälsi myös EU-oikeuteen liittyviä lausumia,
sekä toimenpidemahdollisuuksia, joita en tässä yhteydessä
voi tuoda esille.
Oli kulunut yli kaksi vuotta
ja Hgin Käräjäoikeus ei ollut saanut jutun käsittely
aikataulua kalentereihinsa. Ihmettelin menettelyä, olin valmistautunut
prosessiin hyvin. Minulla oli asiasta lausunto sekä olin käynyt
juridista keskustelua oikeusoppineiden kanssa. Pidin mielenkiintoisena
tulevaa käsittelyä jo sen laajemmankin merkityksen osalta.
Viranomaistasolle yltävä lainmukaisuuden noudattamiseen
liittyvin normien lainmukaisuusvaatimus olisi ensisijaisesti pyrittävä
selvittämään kiireellisessä aikataulussa.
Teosto kuitenkin pelasi peliään, jossa opetusministeriön
virkamiehillä ja varsinkin Jukka Liedeksellä oli paljon
sanottavaa. Talvella 2001 Teosto sekä asianajajani Pekka Harju neuvottelivat asiasta. Minulle ehdotettiin kustannuksien säästämiseksi,
että luovun jutusta. En ymmärtänyt mitä
kaikkea asia sisälsi. Pekka Harju suositteli minulle
asian jättämistä sillänsä ja niin tapahtui.
Asian jääminen
sillänsä oli varsin valitettavaa. Minulla oli tiedossa
useita tapauksia joissa kyseistä lakia alemmanasteista asetusta
oli käytetty Teoston manipuloimissa oikeusprosesseissa
vastaajia vastaan.
---------------------------------------
Kirjoittamaan
tätä kirjaa otin yhteyttä Helsingin käräjäoikeuden
kansliaan. Pyysin kopioita aiemmin mainitsemastani 99/4898 jutusta
"lain ja asetuksen ristiriita", - Teosto kantajana / NTC
vastaajana. Kun asiapapereita ei kuulunut, soitin uudelleen ja kysyin
milloin ne ovat saatavissa. Minulle vastattiin, että asiakirjoja
ei löydy. Ihmettelin asiaa ja minulle kerrottiin, ettei sen pitäisi
olla mahdollista, että asiapaperit eivät voi heiltä
kadota. Pyysin tutkimaan asiaa ja kun asiassa ei kuulunut, pyysin
17.5.2005 laatimallani kirjeellä - aineiston kopioita uudelleen.
Sain
24.5.05 Helsingin käräjäoikeuden leimalla varustetun
asiapaperin jossa Osastosihteeri Olavi Klemola selvittää
lyhyesti; ASIAKIRJAT KADONNEET OSASTOLTA: JUTTU PERUTTU, -SILLENSÄ
Asiakirjojen tulisi olla tallessa
sekä löytyä käräjäoikeuden arkistosta,
en tiedä sanktioista joita voitaisiin Käräjäoikeudelle
määrätä tämäntyyppisestä huolimattomuudesta.
Minulle oli asiakirjoihin liitettynä asiantuntija lausunto
ym. aineistoa, jonka historiallinen sekä taloudellinen sekä juridinen
arvo on merkittävä.
Seuraavassa yhteenotossa?, ehkä tämäkin
asia tulee käsiteltyä "loppuun".
Tästä mm. lisää seuraavassa kirjassani: Hoviväkeä II
---------------------------------
Teostolla oli ollut ketunhäntä
kainalossa (silloin kun he Harjun kanssa sopivat asian jättämisestä
sillensä) ja uudet suunnitelmat ja uusi rikosilmoitus:
Pos.11.5: Rikosilmoitus
v.2001, pian raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen.
Olimme
käyneet 06.2000 oikeutta Hgin raastuvanoikeudessa, jossa kantajina
olivat Teosto ja Uudenmaan lääninverovirasto. Päätös
oli varsin ristiriitainen ja saatu aikaan äänestyksen
jälkeen. Oikeuden puheenjohtaja laati varsin perusteellisen lisäpöytäkirjan päätöksen liitteeksi - jossa hän hylkäsi
minua kohtaan tehdyt syytteet.
Tästä pelästyneenä
päätti kantajat sekä syyttäjä kääntyä
uudelleen poliisin puoleen. Pian edellä mainitun päätöksen
jälkeen v.2001 Teosto ja verottaja tekivät minusta ja
vaimostani ilmiannon rikospoliisille. Nyt lähdettiin tutkimaan
henkilökohtaista talouttani, sekä suuria magneetti nauhaerien
kauttakulkua Eestiin ("maahantuontina Suomeen"). Emoyhtiömme
Ruotsalainen National Tape Co on ostanut Basf:ilta lavoittain nauhaa
joita se transiittokuljetuksina kuljetti Suomen kautta Eestiin.
Teosto ja Rikospoliisi pyrkivät tullausasiakirjoista huolimatta
rakentamaan teoriaa, että niistä olisi pitänyt maksaa
tekijänoikeusmaksu Suomeen. (On syytä huolestua tullin
mahdollisuuksista periä kaikista Suomen kautta Venäjälle
kuljetettavista autoista autovero).
Tästä ym. enemmän seuraavassa kirjassani Hoviväkeä
II KRP "Rikostehdas/Teosto ja
rikostehdas". Asia ei vielä ole edennyt käsittelyyn
saakka, joten kirjan aineisto on vasta syntymässä. |