View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Seuraavaksi kuultiin Maila Kotmania (Pos16.8): "Asian johdosta todistajana kuulusteltuna toimistosihteeri Maila Kortman ilmoitti muistavansa jotenkin nyt tutkittavana olevan puhelinsoiton 17.7.1995, jossa Yrjö Reinikainen niminen henkilö tiedusteli firmansa Oy NTC International LTD verotuksesta. Reinikainen oli ystävällinen, mutta tiukkeni jotenkin kun mitään ei alkanut kirjaamosta löytyä. Kuulusteltava ei tarkkaan ottaen edes tiennyt mitä Reinikainen halusi tietää, mutta koetti yhdessä työtoverinsa kanssa saada jotain selvää asiassa. Kuulusteltava soitti kaikki toimistot läpi ja arvonlisäverotoimistossa toimistotarkastaja Petri Huhtinen oli yksi, jolle kuulusteltava soitti. Huhtisen vastauksesta kuulusteltavalla ei ole enää muistikuvaa, mutta mistään ei mitään kysyjän tarkoittamaa tietoa selvinnyt." Voiko Maila Kortman asian paremmin lausua!
Asiaa selvittää kausaalinen
aineisto: Verotuspäätösten
numerointi osoittaa, että kesäkuussa 30.06 väitetyksi
tehdyt päätöksien numerointi alkaa 95J4249/päättyy
95J4851. NTC:n 24.7.95 koskevien päätösten
numerointi on 95J4258 ja 95J4259. Kun vuodessa
tehdään, numeroinnin mukaan yli 8000 jälkiverotuspäätöstä,
ei heinäkuussa yli kolmen viikon aikana (1.7.85 – 23.7..85)
tehty ainoatakaan muutama (lähemmin
ks. Pos.16.1.5.2.). Normaalisti viikoittain tehtävien jälkiverotuspäätösten
keskiarvo on Uudenmaan lääninverovirastossa noin 150 päätöstä.
Mihin katosi noin 450 päätöstä heinäkuun
1 pv ja 24 pv väliltä. Numerointi myös antaa oikeuden
duupioihin/epäillä veropäätösten tultua
tehdyksi samanaikaisesti, kaikki 24.7.95. Tähän liittyy
myös huolellisuus/vastineen merkitys, josta Kanth mainitsee: ”"Mikäli Reinikainen olisi
esittänyt joitain sellaisia uusia lisänäyttöjä
tilikauden 1.7.92 – 30.6.93 osalle, jotka olisivat tuoneet
muutosta kertomuksessa esitettyihin seikkoihin, olisi 1.7.91 - 30.6.92
tilikaudelle 30.06.95 tehty jälkiverotuspäätös
otettu oikaisuasiana ratkaistavaksi".” Kanth selkeästi lausui, että asiassa oli tehty periaatepäätös
jo 16.6-95 eli ennen vastineiden saapumista. Olen edellä -
varsin tyhjentävästi - tuonut esille tehdyn veropäätöksen
kausaaliset olosuhteet. Aineistoon tutustuttuaan - asiassa antaa
lausunnon Professori Edward Andersson:
Lausunnossaan
kirjoittaa Edward Andersson mm:
(myös s16.12):
Lääninoikeudessa jäsen Matti Anttila on LO:n päätökseen liittänyt eriävän mielipiteensä, jossa hän katsoo ettei kaikkia jälkiverotukseen kuuluvia toimia ole tehty viimeistään 30.6. ja että ensimmäinen jälkiverotus sen vuoksi olisi kumottava. Kyse on lähinnä siitä, mitä voidaan päätellä ratkaisusta KHO 1965 I 55. Tämä päätös on itse asiassa yksimielinen plenumratkaisu, jolla katsottiin, ettei (tuloverotuksen) jälkiverotusta ollut tehty laillisesti, koska jälkiverotuksen oli katsottava päättyneen silloin kun siitä oli virkateitse lähetetty henkilökohtainen tieto, eikä tällaista tietoa ollut lähetetty sen vuoden loppuun mennessä, jona jälkiverotusaika päättyi. KHO:N äänestys koski vain sitä, oliko koko jälkiverotus kumottava vai oliko verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti tyydyttävä poistamaan veronkorotus. Äänin 12-7 KHO otti ensin mainitun kannan ja antoi siten verovelvolliselle enemmän kuin hän oli vaatinut.
Yksimielisyys vallinnee siitä, ettei jälkiverotuksen tiedoksiannon tarvitse tapahtua jälkiverotusajassa. Muutoinhan verovelvollinen voisi piileksimällä lyhyen ajan välttää määräajan viimeisinä päivinä päätetyn jälkiverotuksen. Mutta hyviä perusteita on tuota plenumratkaisusta ilmenevälle kannalle, että kaikki viranomaistoimet on suoritettava ennen jälkiverotusajan kulumista loppuun. Katson, että tämän kannan tulisi vallita myös välillisessä verotuksessa, koska en voi löytää perusteita soveltaa välittömän ja välillisen verotuksen jälkiverotuksissa eri periaatteita.
Jälkiverotus myöhemmiltä vuosilta toimitettiin 24.7.1995,
vaikka verovelvolliselle oli kiistatta annettu vastineenantoaikaa
31.8.1995 saakka. Tämä on sinänsä hämmästyttävää,
koska se osoittaa, ettei verovelvollisen intresseistä paljon
välitetty. Vielä hämmästyttävämpi
on kuitenkin lääninoikeuden päätös (päätös
19.6.1996 s.7) leväperäinen suhtautuminen asiaan ("…
ja koska yhtiön on vielä jälkiverotuksista tekemässään
valituksessa voinut esiintuoda…"). Tämä kanta
on paitsi hallintomenettelylain niin myös kaikkien tänä
päivänä sovellettavien hallinnollisten periaatteiden
vastainen ja täysin ristiriidassa esim. KHO:n vuosikirjaratkaisun
10.12.1998 T 2754 kanssa, jossa asia palautettiin joka tapauksessa,
jossa verovelvollista ei ollut kuultu veronkorotuksen määrästä.
Miten tässä asiassa tapahtunut kuulemisvirhe voidaan oikaista,
kun esim. palauttaminen enää ei voine olla mielekästä?
Tällainen viranomaisten piittaamattomuus oikeusturvan takeista
on hyvin arveluttava, koska se alentaa verovelvollisen luottamusta
siihen, että heidän asioitaan pyritään käsittelemään
puolueettomasti. Mielestäni tämän asian muodollisessa
käsittelyssä on sellaista valitettavaa epäselvyyttä,
joka panee epäilemään, onko molemmat jälkiverotuspäätökset
itse asiassa tehty vasta 24.7. ja lähetetty siten samanaikaisesti
verovelvolliselle tiedoksi.
Totuudesta: Totuuden
yhteensopivuusteorioiden (koherenssiteoriat) mukaan jokin väite
on tosi, jos se on yhteensopiva muiden totuuksien kanssa.
Näytön ja ristiriitaisen todistuksen
perusteella voi päätellä, että verotuspäätökset
on tehty 24.7.95 ja siten tilikauden 1991.07 - 1992.06
osalta verotuspäätös on tehty vanhentumisen johdosta
väärässä järjestyksessä ja oikeus
jälkiverotukseen on tuolloin menetetty. Oma lukunsa asiassa
on "Kuulustelupöytäkirjojen
käyttö verotarkastuskertomuksessa" josta Valtionvarainministeriön
työryhmämuistio 1/99 lausuu seuraavasti:
(Pos 29.6.5.b)
Edelliseen liittyy viitekehys, että
suoritettua poliisitutkinta aineistoa ei luovutettu vastaajien käyttöön
ennen verotuspäätöstä, ei ennen kuin verotus
oli saanut lopullisen päätöksensä v.1999. Polisitutkinnan
aineisto luovutettiin meille vasta v.2000 siten 5 vuotta sen jälkeen kun verotuspäätös oli tehty.
|