Pos.29.6. Kommenttit/ yhteenveto koko vero/oikeusprosessista sekä aineistosta - testaus/testattavuus

29.6.1


View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

 

Myimme vaimoni Marjan kanssa Finn-Mayrei Oy:n ja Scantools Oy:n vuonna 1983. Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen riitauduin ostajien Konejyrä Oy/Matti Sinkkonen ja Arimo Ristolan kanssa (Pos 4.11). Eettiset ja moraaliset toimintatapamme eivät kohdanneet kanssakäymisessämme. Tästä seurasi runsaslukuinen oikeusprosessien määrä. Jouduin perimään perheemme kauppahintasaatavia yrityskaupasta, omat saatavani, kuin myös konsulttiyritykseni saatavat - joita oli syntynyt ostajien antamien toimeksiantojen johdosta (Pos 4.13). Vaimoni Marja - työskenteli edelleen puolitoista vuotta  Finn-Mayrei oy:ssä, ennen kuin hänen irtisanottiin ilman perusteita. Myös Marja joutui oikeuden kautta hakemaan palkkasaataviaan. Voitimme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kanteemme.

Matti Sinkkonen sekä Arimo Ristola laativat ilmiannon poliisille kaupan aineellisesta sisällöstä. Ilmianto osoittautui poliisitutkinnassa aiheettomaksi. Aiheettoman ilmiannon johdosta olisi ollut syytä viedä asia perusteelliseen selvittelyyn. Näin en toiminut. Asiassa painoi haluni päästä eroon hankaliksi havaitsemistani liikekumppaneista. Edellisestä tappiosta johtuen - vedettyään herneen nenäänsä – epäilen, että Arimo Ristola  (Kehitysaluerahaton Jyväskylän aluejohtaja) päätti käyttää hyväkseen suhteitaan, lähestymällä ideoillaan Keski-Suomen lääninverovirastoa. (pos.5).

Myytyämme Finn-Mayrei Oy:n, olin aloittanut konsultoimaan yrityksiä. Samoin harjoitin kauppaa erilaisella vaihto-omaisuudella. Tein töitä usealle yritykselle. Scandexa Oy:n kasettitehdas projekti kasvoi merkittäväksi osaksi työllisyydestäni. Siitä syntyi 30-40% Ky:n liikevaihdosta. Perusteellisten tutkimusten ja hyvän suunnittelun jälkeen Scandexa Oy:n hallitus päätyi VHS kasetti tehtaan perustamiseen. Investointi/rahoituspäätöksissä mainittujen sitomuksistaan kiinni pitänyt Scandexa Oy:n omistajien etiikka ja korkea moraali ohjasi yhtiön teollisen toiminnan Tervakoski Oy piipun alle. Aluepoliittiset olosuhteet painoivat päätöksenteossa. Väki palkattiin Tervakoski Oy:n ulos saneeraamista henkilöistä (yhteensä 22 työntekijää) asiassa painoi työllisyyspolitiikka (pos 6.1). Investointipäätökset oli tehty - juna liikkui - kun valtioneuvoto päätti yllättää 50% kustannuslisällä VHS kaseteille (Pos6.2) Valtioneuvosto hyväksyi tekijänoikeusmaksun VHS kaseteille 1994, joka suuruudeltaan ylitti VHS kasetin valmistuskustannukset. Tämä oli murskaava isku tuotantotoiminnalle joka oli täysin tuontia korvaavaa - uutta teollisuutta Suomessa. Asiasta Scandexa Oy:n omistajat olivat neuvotelleet valtioneuvoston jäsenten kanssa ennen investointipäätöstä ja saanut lupauksen, että kasetti veroa ei tule. Asian vahvisti silloinen toinen valtionvarainministeri Pekka Vennamo lausumalla ”vain kuollen ruumiini yli”. Edellisestä johtuen Scandexa Oy:lle annettiin myönnytyksiä kasettimaksuihin jotka olivat vaatimattomia. Scandexa Oy sai luvan myydä 150.000 kpl kasetteja ilman tekijänoikeusmaksua. Opetusministeri Kaarina Suonion (SDP) lupauksista huolimatta Scandexa ei saanut ainuttakaan tilausta valtion hankintakeskukselta.

Jyväskylässä marinoitiin uusia ongelmia. Ei aikaakaan kun Jyväskylässä toiminut lääninverovirasto käynnisti verotarkastuksen Helsinkiläiseen Scandexa Oy:n jonka projektin konsulttina toimin KY:ni nimissä (Pos 7.1). Jyväskylän Lääninveroviraston henkilökunnan suorittama tarkastuskertomuksen kärki kohdistui Yrjö Reinikainen Ky:n konsulttipalkkioiden veloituksiin, jotka verovirasto katsoi Yrjö Reinikaisen henkilökohtaiseksi palkkatuloksi. Idea perustui päätöksessä mm. seuraavaan: ”Lääninoikeus päätöksessään perustelee: asiassa ei ollut esitetty selvitystä, että olisi etsitty ”tehtaanjohtajaa” ym. (pos 7.3). Hallinto-oikeuden päätöksen sisältö on perusteiltaan sofistinen. Hallintomenettely korjasi verottajan esitystä vain v.1984 osalta, muilta osin Scandexa Oy määrättiin maksamaan jälkiverona ennakkoperintämaksut jotka korotuksineen nousi yli 700.000 mk. Yhtiö maksoi veron - sen eräännyttyä maksettavaksi. Verotus oli kohtuuton, se ei ollut yhdenvertainen - vaan mielivaltainen. Yrjö Reinikainen Ky oli maksanut samasta tulosta verot ja tilittänyt myös maksamistaan palkoista ennakkoverot valtiolle. Keski-Suomen lääninveroviraston jälkiverotuspäätöksellä se verotti Ky:n laskutuksen bruttona Scandexa Oy:ltä. Päätöksen perustelu arvostelee, mutta verbi (verbi teon sana, sana joka ilmaisee tekemistä tai olemista) puuttuu. Päätös jättää kysymyksen mikä kausaalinen tekijä oli "siinä määrin virheellinen"? ja mikä kausaalinen aines oli "epäluotettava"? Tiedän, että olin objekti/kohde; esine, olio; verbin määrite, joka osoittaa teon kohteen (pos 7.4-5)

Edellisen veroprosessin jälkeen, veroviranomaiset aloittavat aktiivisesti ahdistella minua sekä yrityksiä joissa olin toimijana. Henkilökohtaisesti sain vastinepyyntöjä lähes viikoittain. Aiheena oli mitä tahansa mielikuvitus saattoi tuottaa. Tulin tulokseen, että ihmisen mielikuvitus omasta elämästä ei koskaan kykene siihen - mihin ihmisen arkielämän mielikuvitus kykenee - kohdistuessaan kanssaihmisiin ja ympäristöönsä. Kyseessä ei ollut virannomaisen intuitio jostain olevasta epäkohdasta - vaan hänen mielikuvituksensa oivallus - "fabrikointi" epäkohdista. Jouduin toteamaan, että viranomaistoiminnan eräs vahva motiivi on usko (kokemus) ihmisen henkiseen väsymiseen - siitä mitä jatkuvien ikävyyksien tehtailu aiheuttaa. Jatkuva vastineiden vaatiminen - sekä toistuvasti esitettyjen veroseuraamusten esittäminen - aiheuttaa muuta päivätyötä tekevälle (jossain vaiheessa) tilanteen, että vastaaja enää kykene seuraamaan eri vaatimusten etenemistä hallintoelimissä. Tietoisena tästä, pyrin valvomaan hallinto prosessin eri vaiheita. Vastineita tein omasta ja kommandiittiyhtiön puolesta läpi koko hallintomenettelyn ja varsin usein niin, että vasta lääninoikeuden käsittely vaiheessa kunnanasiamies veti pois vaatimuksensa tai osan niistä. Samaan aikaan ongelmat Scandexa Oy liiketoiminnan kannattavuudessa alkoivat käydä ylivoimaisiksi. Vuonna 1987 Scandexa Oy:n vaikeuksia aiheuttivat edellä mainitsemani veroseuraamukset, ja valtionneuvoston uusi laki kasettiverosta joka yhtiön perusttamispäätöksen/ivestointitoimien jälkeen vaikeutti toimintaa. Scandexa Oy:n hallitus tarttui määrätietoisesti kannattavuuden korjaamiseen.

ScanDexa Oy:n hallitus kokoontui 1988 useaan otteeseen pohtimaan ratkaisuja kannattamattoman toiminnan leikkaamiseksi ja päätyi teollisen toiminnan lopettamiseen. Tehtaan kalusto ja teollinen know-how päätettiin myydä (Pos 8.3). Tehtävä annettiin Yrjö Reinikaiselle - minut oli verottaja tekemällään päätöksellä (v.1987) nimennyt Scandexa Oy:n tehtaanjohtajaksi. Vuonna 1988 syksyllä matkustin Unkariin. Tavoitteena oli Unkarista löytää yhteistyökumppani joka olisi kiinnostunut VHS kasettien valmistuksesta. Useiden matkojen ja kuukausien työn tuloksena v.1989 keväällä saimme aikaan alustavan sopimuksen ICO kooperatiivin kanssa. ICO oli keskisuuri Unkarilainen monitoimialayritys jonka palveluksessa oli vajaa 500 työntekijää. He valmistivat mm. kyniä, konttoritarvikkeita ja pienkatkaisijoita. Menettelimme laatimiemme sopimusten mukaisesti uuden kumppanimme kanssa. Olosuhteet Unkarissa - lähinnä historiallisten (USR) vuorovaikutussuhteiden johdosta - olivat haastavat ja aiheuttivat ongelmia Suomalaiselle osapuolelle joka oli länsidemokratiassa tottunut erilaiseen sopimusmoraaliin. Unkarilaisen osapuolen puheet ja teot eivät olleet keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ja yhtiö ajautui omistajien keskinäisen kiistelyn johdosta kriisiin (pos.8)

 

 

123 • 4 • 5 << PreviousNext >>