Scandexa Oy tila velvoitti täysipäiväiseen työhon. Olosuhteet velvoittivat saneeraamaan ja samalla kehittämään markkinointia. Etenimme markkinoilla, saneerasimme ja rakensimme omat toimitilat keväällä 1988. Samaan aikaan marinoi verotta uusia keitoksia. Minulla oli vielä annettavaa inkvisitiolle ja apajille pyrkivät nyt myös Hämeenlinnan viranomaiset. Asiassa aktiivisesti toimi
Kunnanasiamies Leo Sopanen. Mainettaan halusi myös aktualisoida
Lääninverojohtaja Esko Nikander. (Pos 9.04)
Kunnanasiamies Leo Sopanen kirjoittaa Hämeen lääninoikeudelle asiasta seuraavasti Pos.9.2.1: Lääninoikeus on
päätöksessään 4.10.1988 n:o 796/III katsonut
niin kuin oikein onkin KY:lle maksetut konsulttipalkkiot tosiasiallisesti
Yrjö Reinikaisen palkaksi. Ennakkotarkastajat ovat tarkastaneet
vain verovuoden 1983–1986 siten, että tarkastus päättyi
24.11.1987 ja maksuunpano toimitettiin 6.1.1988. Palkkioiden määrää
vuodelta 1987 ei ole selvitetty. Paremman
selvityksen puuttuessa katson palkan ja palkkioiden määräksi
yhtiön koko verottoman myynnin, 472.828 markkaa, millä
määrällä pyydän tuloa korotettavaksi.
Lääninoikeus vastaa: Hämeen lääninoikeuden
päätös 15.6.1990 Nro 448/1; Hämeen lääninoikeus
kumoaa Reinikaisen verotuksen vuodelta 1987 ja palauttaa asian verolautakunnalle
uudelleen käsiteltäväksi. Seuraavaksi Verojohtaa Esko Nikander haluaa loistaa kyvyillään: Pos.9.2.2 Hämeenlinnan verotoimisto
22.11.1990 (lähettää seuraavan kehotuksen veroilmoituksen
täydentämiseksi:) ”Viitaten vuodelta
1987 antamaanne veroilmoitukseen ja Hämeen lääninoikeuden
päätökseen 15.6.1990 Nro 448/1 Teitä kehotetaan
7.12.1990 mennessä ilmoittamaan: Kuinka paljon Yrjö Reinikainen
KY on maksanut Teille Konsulttipalkkioita kalenterivuonna 1987.” Allekirjoitus, Verojohtaja
Esko Nikander.
Lähetän
vastauksen: - KY ei ole maksanut v.-87
Reinikaiselle lainkaan tuloa. Allekirjoitukset: KY/ Y.R
Jään odottamaan, ja saan päätöksen Uudelleenverotuspäätös 5.2.1991. Hämeenlinnan verotoimiston päätös,
(tulostettu 22.2.1991) Verotuksen muutos, tuloksi lisätään
koko KY:n myynti 472 828:- markkaa, josta maksettavaksi jälkiveroa
279.541,30 markkaa. Uudelleenverotuspäätöstä
Hämeen verotoimisto perusteli seuraavasti: "Reinikaisen ilmoitukset
verotuksen eri vaiheissa ovat olleet puutteellisia, sekavia ja ristiriitaisia
ja siten epäluotettavia".
Päätöksessä – itse
olosuhteissa ei esitetä mitään faktaa, ei kausaalistra aineistoa, - verotarkastusta
ei ole -, verovirastolle riitti oma intuitio todeta veroilmoituksen
puutteellisuus, sekavuus, ristiriitaisuus ja epäluotettavuus
verotusperusteiksi. Näin, vaikka tekemääni veroilmoitusta
tai kirjanpitoa ole verottajan toimesta lainkaan tutkittu, -
lukuun ottamatta liikevaihdon määrää (otettu
veroilmoituksesta/tilinpäätöksestä) johonka
"bruttoverotus" on ilmeisesti tarkoitettu nojaamaan. Verotuksen
perusteiksi on riittänyt virkamiehen Leo Sopasen ja verojohtaja
Esko Nikanderin - iltamyöhä idea – utopia –
aivosolujen luoma intuitio - tai demonismi. (Pos 9.05)
Tästä alkaa pitkä valitustie, tutustuminen hyvään hallintomenettelyyn. Valitetaan ja annetaan vastineita kunnes, Hämeen lääninoikeuden päätös saapuu (Pos 9.2.3) Päätöksessä
todettiin KY:n ja minun veroilmoitukset asianmukaisiksi. KY:n tulot
kuntosalista/solariumista olivat päätöksellä muuttuneet verovelvollisen
henkilökohtaisesti ansaituiksi konsulttipalkkioiksi. Veronkorotusta
ei määrätty, alkuperäisen päätöksen
perusteet olivat muuttuneet, nyt lausutaan, että veroilmoitukseni: "ei ollut puutteellinen, tai virheellinen ei myöskään
erehdyttävä tai väärä". Verotusta - perusteiden muutoksesta
huolimatta ei korjattu? Mihin aiemmin tehty verotuspäätös
perustui? Hallinto-oikeudelta (Hoviväeltä) voi odottaa aivan mitä tahansa -
MIKSI? Missä piilee objektiivinen, tasapuolinen, perusoikeusmyönteinen
– oikeudenmukainen oikeuskäytäntö.
Oli vielä valitettava, nyt Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Pos 9.09). Päätös saapui (Pos 9.10) Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessään määrää , että
valitukseni ”lähetetään Hämeen lääninoikeudelle
perustevalituksena käsiteltäväksi.”
Pos 9.3.2 Hämeen "lääninoikeuden" käsittely. Noin neljä kuukautta
edellisen Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksen
jälkeen saan kirjeen Hämeen Lääninoikeudelta,
joka on sisällöltään seuraava: Hämeen lääninoikeus 9.4.1997 (kopio
Pos.9.17). Lääninoikeuksien
tehtävien asianmukaisen ja joutuisan hoitamisen turvaamiseksi
on Hämeen lääninoikeus siirtänyt tulo- ja varallisuusverotusvalituksenne Keski-Suomen lääninoikeuden käsiteltäväksi. Pos.9.3.3.
Kesällä
v.1997 saapuu päätös Keski- Suomen lääninoikeudesta. Keski-Suomen Lääninoikeus Päätös N:ro 395.
Pv 11.6.1997 (kopio Pos.9.8 s.9.18)
Päätös johonka haettu muutosta
Viranomainen: Hämeenlinnan verolautakunnan toimittama uudelleenverotus
Lääninoikeuden
ratkaisu ja perustelut
Läänin-oikeus
ei tutki valitusta eikä ulosotonkieltohakemusta.
Perustelut: (kokonaisuudessaan)
Verojen ja maksujen perimisestä
ulosottotoimin annetun lain 11 § 1 momentin mukaan vero on
maksuvelvolliselta perittävä viiden vuoden kuluessa sitä
seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty
tai maksuunpantu, uhalla, että oikeus maksun saamiseen on menetetty.
Hämeenlinnan verolautakunta
on 5.2.1991 toimittanut Reinikaisen verotuksen vuodelta 1987 uudelleen.
Uudelleen toimitetun verotuksen johdosta Reinikaisen kannossa maksettava
määrä verovuonna on ollut 279 541 markkaa. Hämeen
lääninverovirastosta 2.6.1997 saadun tiedon mukaan koko
edellä mainittu määrä on maksamatta. Ulosottoviran-omainen
on palauttanut perimisasiakirjat lääninverovirastoon 21.10.1991
varattomuusesteellä. Koska saamisen perimiseksi ei ole edellä
mainitussa lainkohdassa tarkoitetun ajan kuluessa toimitettu ulosmittausta
eikä saamista ole valvottu konkurssissa taikka kiinteistön
pakkohuutokaupan yhteydessä, on oikeus maksun saamiseen veron
vanhentumisen johdosta menetetty viiden vuoden määräajan
kuluessa umpeen 31.12.1996. Reinikaisella ei siten ole asiassa
oikeussuojan tarvetta. (Ps. kopio päätöksestä
ks. Pos.9.8 s.9.18)
|